blank
blank
ETUSIVU KENNEL KOIRAT PENNUT ROTUINFO BLOGI KUVIA   LINKIT IN ENGLISH
blank blank blank blank
blank
KENNEL PRANKSTER’S, Taru Rannikko
Julkaistu Cairn-lehden numerossa 2/2004
Milloin hankit ensimmäisen koirasi ?
Cairnterrierinarttu Tibby astui elämäämme kesällä 1995.
Miten päädyit hankkimaan cairnin ?
Kotonani on aina ollut koiria. Muuttaessani omilleni oli oman koiran hankkiminen itsestään selvyys. Kun avopuolisokin näytti hankkeelle vihreää valoa alkoi hurja koirakirjojen selailu. Ollessani 10-vuotias naapurissamme asui nuoripari norfolkinterrieri Lillin ja petit basset griffon vendeen Nooran kanssa. Lillin eloisuus, iloisuus ja pelottomuus tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Minulle oli siis itsestään selvää, että meillekin tulisi pieni terrieri, mielellään juuri norfolk. Isäntä ei aluksi ollut kovin innostunut pienestä koirasta, mutta taipui valintaani oikein syötettyjen mielikuvaharjoitteiden kautta. Norfolkin pentuja ei ollut saatavilla ja hintakin oli meille silloin aivan liian kova, joten ryhdyin etsimään jotain vastaavan oloista rotua. Cairnterrieri tuntui ensilukemalta juuri oikealta. Sellainen oli pakko saada! Hankintaprosessin aikana teinkin sitten kaikki mahdolliset virheet, jotka koiraa ostaessa voi tehdä.
Halusimme uudesta perheenjäsenestä vain kaverin eikä näyttelyt tai muu harrastaminen kiinnostanut. Ajattelin, että rekisteröimätönkin pentu kelpaisi, varsinkin kun sellaisen hinta oli huomattavasti halvempi… Jonkin ajan kuluttua löysinkin lehdestä ilmoituksen rekisteröimättömistä cairnpennuista. Soitto kasvattajalle ja parin tunnin päästä ajelimmekin jo pentuja katsomaan. Paikka oli järkyttävä, koirat hoitamattomia ja kasvattaja itse vähintäänkin epäilyttävä. Mutta voi miten suloisia pennut olivatkaan! Puolen tunnin päästä kävelin onnellisena autoon pennun kanssa 2800mk köyhempänä. Mukaani sain ruutupaperin palasen johon oli lyijykynällä kirjoitettu pennun vanhempien nimet ja myyntihinta. Ruoaksi sai kuulemma antaa velliä ja papanaa ja kyllä sillä saisi sitten pentujakin tehdä, kunhan ei niistä kauheasti maailmalla huutele… Hiukan oudoksutti moiset puheet, mutta oma pentu kainalossa vaimensi viimeisenkin järjen äänen.
Niin Tibby tuli meille. Kasvattajan luona surkeissa olosuhteissa vietetty aika jätti leimansa. Tibby pelkäsi koko elämänsä kuollaksensa kaikkia tavallisia kodin ääniä aina imuroinnista paistinpannun rätinään ja oli cairniksi melko sulkeutunut. Metsästysvietti Tibbylla oli voimakas ja hän rakasti ajaa takaa kaikkea mikä liikkui. Autoja Tibby vihasi. Kaikesta huolimatta hän oli aito cairn, iloinen leikkisä ja loputtoman kiinnostunut kaikesta mitä kotona teimme. Hän oli suuresti rakastettu koko lyhyen 2-vuotisen elämänsä ajan. Tibby jäi auton alle syyskuussa 1997 jättäen jälkeensä paljon hyviä muistoja ja vankkumattoman rakkauden rotuun.
Mistä lähti innostuksesi koirankasvatukseen ?
Kasvatusinnostuksestanikin saan kiittää jo edellä mainittuja lapsuuden naapureita. Heillä oli aikanaan petit basset-pentue, johon olin aivan myyty. Vietin pentujen kanssa kaiken ajan, jota naapurit minua kestivät ja nautin suunnattomasti. Luulen että päätös ryhtyä "isona" kasvattajaksi sai alkunsa silloin. Äidin koirilla oli vuosien mittaan myös pari pentuetta ja olin niiden hoidossa innokkaasti mukana. Minusta kaikki astuttamiseen, synnyttämiseen ja pentujen hoitamiseen liittyvä oli (ja on edelleen ) äärettömän mielenkiintoista. Luin kaiken asiaan liittyvän materiaalin mitä kotikunnan pienestä kirjastosta vain löytyi.
Tibbyn lyhyen elämän aikana liityin jäseneksi cairnterrierikerhoon, opettelin itsekseni trimmaamaan ja viisastuin monen muunkin asian suhteen. Ja niin kuin usein käy, kiinnostuin myös koiranäyttelyistä ja kasvattamisesta. Rekisteröimättömän koiran kanssa sellaisiin ei vaan ollut mahdollisuutta. Kun sitten kohta Tibbyn kuoleman jälkeen päätimme hankkia uuden cairnin, oli minulle täysin selvää, että tällä kertaa asiat tehtäisiin oikein. Kerhon pentuvälityksen kautta löytyikin mukava kasvattaja. Helmikuussa 1998 elämäämme tassutteli Orjantappuran Lena Horne alias Mino ja noin puoli vuotta myöhemmin Kserkses Gabrielle, Brio. Briosta tulikin sitten kantanarttuni. Lämmin kiitos kaikesta kuuluu Kirsti Hirvoselle, Sirkka Korvelle ja Tarja Manniselle. Heiltä saatu opastus ja tuki on ollut kuin taivaan lahja ihmiselle, joka oli saanut tottua selviytymään ja opettelemaan kaikki cairnin hoitamiseen ja omistamiseen liittyvät asiat yksin. Heiltä olen oppinut millainen on hyvä kasvattaja.
Milloin sait kennelnimesi ja miten valitsit sen ?
Sain kennelnimeni edeltävänä vuonna kun Brio synnytti ensimmäisen pentueensa eli vuonna 1999. Englanninkielen "prankster" löytyi sanakirjasta ja kolahti kerrasta. Se tarkoittaa veijaria tai lurjusta ja sopi mielestäni loistavasti terriereille.
Mikä on mielestäsi onnistunein cairnkasvattisi ?
Kun on kasvattanut vasta neljä pentuetta ja on muutenkin aloittelija vielä monen asian suhteen, tuntuu vähän hassulta nimetä onnistuneinta kasvattia. Niin paljon on vielä näkemättä, kokematta ja oppimatta. Prankster’s Camryn eli Lili Brion viimeisestä pentueesta Fin mva Sanderfield Money Talksin kanssa lienee tällä hetkellä kuitenkin se "erityinen". Tytöllä on aivan ihana luonne ja paljon ulkomuodollisia ominaisuuksia joista pidän. Menestyimme Lilin kanssa hienosti pentunäyttelyissä mutta hän on vielä nuori ja tarvitsee paljon aikaa. Jännityksellä kuitenkin odotan mitä hänestä tulee.
Mikä on ihannecairnisi ?
Ihannecairnini on ennen kaikkea tasapainoinen ja ryhdikäs kokonaisuus. Kaikki osat sulautuvat saumattomasti toisiinsa, minkään osan pistämättä erityisesti silmään. Se on liioittelematon olematta vaatimaton, joka merkityksessä peruskoira. Se liikkuu rennosti, hyvällä potkulla ja kantaa itsensä itsetietoisesti. Sillä on avoin ja iloisen utelias luonne, mutta sen verran oman arvon tunnetta, ettei ihan mikä tahansa mene läpi. Se on aina valmis leikkimään tai muuten vain touhuamaan perheensä kanssa. Ja pisteeksi i:n päälle se on terve ja pitkäikäinen.
Mitä asioita pidät tärkeinä jalostusyhdistelmää valitessasi, miten valitset siitosuroksen, entä mikä on nartun merkitys ?
Tärkeintä mielestäni on, että uros ja narttu täydentävät toisiaan ja ovat samantyyppisiä. Pyrin olemaan tuplaamatta samoja virheitä ja välttämään tiukkoja linjauksia. Toisaalta uskon myös harkittuun linjasiitokseen, kunhan se ei ole ainoa tai vallitseva menetelmä kasvatustyössä. Pyrin etsimään vieraampia linjoja ja hakemaan muita vaihtoehtoja käytetyimpien urosten rinnalle. Se ei aina vaan ole kovin helppoa. Ja totta kai jalostukseen käytettävien yksilöiden on oltava sellaisia joista itse pidän, titteleistä viis. Haen tasapainoisuutta, ryhdikkyyttä ja kaunista liikuntaa. Sukupuolileiman on oltava selvä. Myös luonne on tärkeä. Silmäkulmasta pitää löytyä pilkettä, iloista mieltä ja myös sitä aitoa terrieriä. Karrikoiden voisi sanoa, että narttu edustaa minulle tyyppiä, urokselta haetaan yksityiskohtia.
Hyvä narttu on kasvatustoiminnan kulmakivi, koska sen vaikutus jälkeläisiin on kokonaisuudessaan suurempi kuin uroksen. Nartun ei tarvitse olla mikään "tähti", mutta terverakenteinen vailla suurempia rakennevirheitä. Hyvä jalostusnarttu on terve ja hyvä synnyttäjä ja se tekee kunnollisen kokoisia pentueita (4-6 on oma ihanteeni). Tärkein asia on kuitenkin hyvä luonne ja vahvat äidinvaistot. Ei ole mitään niin hienoa kuin seurata koiraemoa, joka selvästi nauttii pennuistaan, hoitaa niitä hellästi ja leikkii niiden kanssa. Kantanarttumme Brio on aina ollut esimerkillinen äiti ja on periyttänyt / opettanut näitä ominaisuuksia myös tyttärilleen.
Miten ja missä vaiheessa valitset pentueen lupaavimman pennun ?
Arvioin pentuja temperamenttia ja yleisolemusta syntymästä saakka. Rakenteen osalta katson pennut ensimmäisen kerran 4-viikkoisina ja sitten 6-viikon iässä ja mielellään vielä 8-vikkoisenakin, lyhyessä ajassa kun saattaa tapahtua isojakin asioita. Yleensä porukasta valikoituu melko varhaisessa vaiheessa pari lupaavaa ehdokasta, joita sitten tuskastuneena pyörittelen ja arvioin päiväkausia. Aina se on yhtä hankalaa! Onneksi kasvattajien parista löytyy ihania ihmisiä, jotka mielellään tulevat avukseni antamaan asiantuntevat kommenttinsa. Jokainen pentue on opettanut jotain uutta ja arvioinnissaan tulee paremmaksi. Tartun muutenkin hanakasti tilaisuuteen, jos joku kasvattaja pyytää katsomaan pentujaan. Sitä kautta olen saanut todella arvokasta oppia. Fakta kuitenkin on, että vaikka pentu näyttäisi kuinka hyvältä tahansa vasta aika näyttää mitä siitä loppupelissä kasvaa. Matkan varrella kun on lukuisia asioita, jotka voivat mennä "pieleen".
Nimeä yksi tai useampi sinuun vaikuttanut cairn ?
Olen harrastajana sen verran tuore, että on vaikea nimetä itseeni vaikuttaneita cairneja. Omat tytöt ovat tietysti erityisen rakkaita ja vaikuttavat elämässäni joka päivä. Muutama yksilö kuitenkin on jäänyt lähtemättömästi mieleeni: Eigil & Mira Karlsenin omistama ihastuttava uros N MVA Reigab’s Zorro on uskomattoman hieno persoona ja 100% herrasmies. Hän valloitti sydämeni kerrasta. Olen myös tavannut hänen poikiaan, joissa on selvästi aistittavissa isänsä charmia. Hyvän ystäväni Berit Rosenfeldtin kantanarttu, jo edesmennyt Rose Croft Golddigger valloitti minut tyttöenergiallaan. Hän oli iloinen ja leikkisä hännänheiluttaja ja uskollinen ystäväni koko 7-viikkoisen Tanskan matkani ajan.
Ulkomuodollliset ihanteeni löytyvät pääasiassa Redletter- ja Sarimont-koirista. Näiden koirien kauneuden olen tosin voinut aistia vain kuvista, kiitos nuoren ikäni. Ja kyllä nykykehissäkin tulee vastaan cairneja, joita katsellessa huokailen tuollaisen kun saisi…
Onko rotu mielestäsi kehittynyt vuosien myötä oikeaan suuntaan ja mikä on rodun taso mielestäsi tällä hetkellä Suomessa ?
Olen seurannut rotua aktiivisesti vasta muutaman vuoden, joten aika on liian lyhyt vertailujen tekemiseen. Kirjallisuutta ja vanhoja lehtiä selailleena voinen kuitenkin sanoa, että kymmenien vuosien takaiset huippukoirat olisivat tänä päivänäkin huipulla, kunhan ne kunnostettaisiin nykymallin mukaan. Kyllä nykycairnin ja viime vuosisadan alkupuolen koirat tunnistaa vielä samaksi roduksi. Suurin muutos on tapahtunut trimmaustavassa, mutta onko se muutos parempaan tai huonompaan lienee jokaisen makuasia. Cairnterrieri on kuitenkin turkkirotu, mikä on jokaisen syytä pitää mielessä.
Takakulmaukset ovat mielestäni vuosien saatossa parantuneet, tosin ylilyöntejäkin näkee. Samoin selkälinjat ja päät ovat hyviä. Huolestuttavin, onneksi vielä melko satunnainen piirre on mielestäni tyypin muuttuminen. Voittajina näkee välillä koiria, jonka silhuetti muistuttaa enemmän mm. kettuterrieriä kuin cairnia: niukkoja etuosia, ylipitkiä, pystyasentoisia kauloja, lyhyitä runkoja ja ylikulmautuneita takaosia. Näyttäviähän nämä ovat, mutta eivät cairneja. Cairniin ei kuulu mitään äärimmäistä. Rotu on kaikissa ominaisuuksissaan liioittelematon ja tasapainoinen. Vaikka cairnterrieri on ensisijaisesti seurakoira pitää jokaisen kasvattajan ymmärtää alkuperäisen käyttötarkoituksen asettamat vaateet ulkomuodolle. Alkuperäiseen käyttötarkoitukseen soveltuva rakenne on ennen kaikkea toiminnallisesti terve rakenne, minkä pitäisi olla kaiken lähtökohtana kun puhutaan ulkomuotojalostamisesta. Tässä mielessä soisin käyttöpuolen harrastamisen ja arvostamisen lisääntyvän.
Näyttelymenestys vaikuttaa jalostukseen todella paljon, joten kasvattajilta pitää löytyä niin vahvaa roduntuntemusta, etteivät ala juosta trendien perässä. Kasvattajien pitää pyrkiä tuomaan esille koiria, jotka tyypiltään vastaavat rotumääritelmää. Uusien kasvattajien ja vanhojen konkareiden välillä tulisikin olla avoimempaa ajatustenvaihtoa ja keskustelua oikeasta tyypistä, mutta rakentavassa hengessä. Syyttely ja väheksyminen puolin ja toisin tuskin auttaa ketään. Samaan aikaan tuomarikoulutukseen olisi panostettava enemmän. Kun nämä asiat saadaan loksahtamaan paikoilleen, ollaan jo aika hyvällä pohjalla. Muuten rodun taso Suomessa on mielestäni hyvä ja huippukoiramme ovat täysin kilpailukykyisiä missä päin maailmaa tahansa.
Jääkö sinulle aikaa muille harrastuksille?
Olen saavuttanut elämässäni pisteen jossa työ häiritsee vakavasti harrastamista. Toimin aktiivisesti rotujärjestössämme ja kaikki cairneihin liittyvä täyttää koko lailla vapaa-aikani. Toinen rakas harrastus on piirtäminen, jolle jää valitettavan vähän aikaa. Olen myös solistina paikallisessa Why Not? –bändissä.
Terveisesi cairnisteille
Rodun tulevaisuus on meidän kaikkien cairnomistajien ja kasvattajien käsissä. Tehtävämme on huolehtia siitä, että tulevilla sukupolvilla on käsissään terve ja rotutyypillinen cairnterrieri. Ollaan siis koiranpidossamme ja kasvatustyössämme avoimia ja rehellisiä, jaetaan osaamistamme, unohdetaan henkilökohtaiset kaunat, voitontavoittelu, toisten syyttely ja vikojen etsiminen. Ollaan reilusti ylpeitä siitä mitä olemme saavuttaneet ja toivotetaan kaikki uudet harrastajat ilomielin mukaan! Cairnterrieri on iloinen, avoin, leikkisä, itsevarma, peloton ja uskollinen ystävä. Aggressiivisuus on äärimmäisen epätoivottava piirre. Yritetään siis olla hienon rotumme arvoisia. Aamen.
blank
Web Desing FaunArt 2010 - Palvelun toteutus Trival Oy