blank
blank
ETUSIVU KENNEL KOIRAT PENNUT ROTUINFO BLOGI KUVIA   LINKIT IN ENGLISH
blank blank blank blank
blank
Cairterrierit ovat kotoisin Skotlannin länsipuolella sijaitsevilta Hebridien saarilta ja Ylämaan rannikolta. Cairnterrieri on yksi vanhemmista, ellei peräti vanhin puhtaasti brittiläinen, lyhytjalkainen terrierirotu. Samantyyppisiä koiria on Skotlannissa ollut jo satoja vuosia sitten, ja tästä kantamuodosta polveutuvat niin cairnit, skotlanninterrierit, westiet kuin skyeterrieritkin. Cairnterrieri on näistä roduista kuitenkin se, joka eniten muistuttaa kantamuotoa. Cairnterreri oli alkuaan pihakoira, mutta sitä käytettiin myös kettujen, mäyrien, saukkojen ja jopa Skotlannin metsäkissojen metsästykseen. Cairnit seurasivat saalistaan pesäkoloihin, kiskoen tai painostaen sen metsästäjän ammuttavaksi. Cairnit olivat luolakoiria ja toimivat usein pieninä "ajueina". Tämä selittänee osaltaan cairnin poikkeuksellista sosiaalisuutta moniin muihin terriereihin verrattuna. Nykyisin rotu on ensisijaisesti seurakoira, mutta monilla metsästysvaistot ovat edelleen tallella. Tämä käy ilmi rodunomaisissa metsästyskokeissa, mutta myös arkipäivän tasolla. Monet cairnit rakastavat ajaa takaa kaikkea liikkuvaa aina palloista jäniksiin asti ja kaivaminen on mielekästä. Ne pitävät huolen myös siitä, että kaikki pikkujyrsijät pysyvät loitolla asuinrakennuksista.
Cairnia voisi luonnehtia eloisaksi, kestäväksi, iloiseksi, seuralliseksi ja pelottomaksi pikkukaveriksi. Sillä riittää loputtomasti energiaa leikkimiseen, liikkumiseen yms. touhuiluun. Tämän energian purkamiseksi ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa ja muita virikkeitä. Pienestä koostaan huolimatta cairnit kestävät pitkiäkin kävelylenkkejä ja metsissä kirmatessaan ne ovat elementissään. Tylsistyessään cairnit keksivät varmasti tekemistä, joka tosin harvoin mielyttää isäntäväkeä. Cairnterrieristä saa oivan harrastuskaverin monenlaiseen toimintaan aina agilitysta sienimetsälle. Ne ovat älykkäitä ja oppivat helposti, mutta omaavat toki myös sitä terrierimäistä itsepäisyyttä ja oman arvon tunnetta, joka luo tiettyä haastetta ja jännitystä koulutukseen. Toisaalta kyseiset piirteet ovat juuri niitä, jotka tekevät näistä veijareista niin rakastettavia ja persoonallisia!
Cairnit eivät saa olla aggressiivisia tai arkoja. Ne ovat terveellä itsetunnolla varustettuja, pelottomia ja avoimia koiria. Cairnterrierit kiintyvät vahvasti perheeseensä, ovat ystävällisiä ja luottavaisia ja nauttivat ihmisten seurasta ja huomiosta. Ne soveltuvat melkein mihin ympäristöön tahansa ja sopivat hyvin myös lapsiperheeseen. Lasten on kuitenkin tiedettävä miten koiria käsitellään! Varsinkin perheen pienimmät, reilusti alle kouluikäiset saattavat ihastua uuteen lemmikkiin niin, että retuuttavat ja riepottavat pentua enemmän kuin on tarpeen. Pentu sietää tälläistä kohtelua kyllä aikansa, mutta saa luultavasti tarpeekseen jossain vaiheessa ja voi näykkäistä jos lapsi ei ymmärrä lopettaa ajoissa. Perheen on muutenkin kiinnitettävä tarkasti huomio siihen, että koira varmasti tietää paikkansa "laumassa". Ihmisten pitää olla johdossa! Tilaisuuden tullen useimmat cairnit ryhtyvät helposti "pomottamaan" perheenjäseniä ja ovat tässä niin ovelia, ettei perhe oikeastaan edes tajua tilannetta ennenkuin joku siitä huomauttaa... Tämä on kuitenkin helposti vältettävissä johdonmukaisella kotikasvatuksella. Kun perhe jo etukäteen sopii yhteisistä pelisäännöistä kaikki tulee sujumaan lopulta hienosti! Tervellä maalaisjärjellä ja johdonmukaisuudella selviää yleensä hyvin pitkälle. Cairnterrieri ei ole vaikea rotu ja se soveltuu hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan pitää edellä mainitut seikat mielessään.
Cairnit ovat erittäin tehokkaita vahtikoiria ja pitävät tarkasti silmällä kaikkea mitä ympäristössä tapahtuu. Kaikesta epäilyttävästä ilmoitetaankin varmasti ja tehokkaasti! Haukkuminen on asia, johon pennun koulutuksessa on syytä keskittyä alusta alkaen. Cairnit eivät saa olla mitää turhan räksyttäjiä ja harvoin sellaisia ovatkaan. Olisi silti valeheellista väittää, että että cairnit ovat hiljainen rotu. Ne kuitenkin oppivat helposti, että kun on kerran hälytetty niin se riittää. Cairneterrieri kuuluu trimattaviin rotuihin. Turkin hoito on helppoa, kunhan muistaa käydä parin kuukauden välein asiansa osaavan trimmaajan luona tai opettelee tuon taidon itse. Kotikoiran trimaamisen oppii kuka tahansa jos vain halua riittää.
Cairnia luonnehditaan kirjallisuudessa usein maailman parhaaksi pikkukaveriksi, ilon levittäjäksi jne. Sanotaankin, että jos pidät cairnia luonasi vuoden, et enää muita rotuja kaipaakaan! ! Totuus kuitenkin on, että makuasioista ei voi kiistellä. Kannattaakin kysyä itseltään millaisen koiran perheenjäsenekseen haluaa. Jos etsii koiraa, joka on kotioloissa rauhallinen ja huomaamaton, viihtyy enimmäkseen sohvalla makoilemassa, ei hauku, oppii asiat kuin itsestään vain miellyttääkseen sinua, ei cairni välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Jos puolestaan etsii elämäänsä iloista piristysruisketta, väsymätöntä pikkutouhuajaa, joka haluaa olla kaikessa mukana ja joka ihastuttaa persoonallisuudellaan cairnterrieri on erinomainen valinta! Varoituksena voisin vielä mainita, että hyvin usein kun perheeseen hankitaan cairnterrieri vähän ajan päästä hankitaan toinen, ehkä myös kolmas ja neljäskin. Kun on kerran näiden elämäniloisten veijareiden makuun päässyt, ei osaa enää ilman ollakaan. Pidä siis varasi!
Kuva: Heidi Kiviniemi
blank
Web Desing FaunArt 2010 - Palvelun toteutus Trival Oy